Nykyinen lainsäädäntömme asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Avioliiton voivat solmia vain keskenään vastakkaista sukupuolta olevat henkilöt; muille jää rekisteröity parisuhde, joka antaa pareille samat velvollisuudet, muttei samoja oikeuksia. Erot avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen välillä ovat säännökset puolison sukunimen ottamisesta, adoptio-oikeus (joka koskee puolison oikeutta hakea adoptiota) sekä säännökset, jotka koskevat aviopuolisoa yksinomaan hänen sukupuolensa tähden, kuten isyyden toteamisesta avioliiton perusteella.
Yhteinen sukunimi
Rekisteröidyillä parisuhdekumppaneilla ei ole oikeutta puolison sukunimeen. Toisin sanoen saadakseen saman sukunimen kuin puolisollaan, on rekisteröidyssä parisuhteessa elävän haettava sukunimen muutosta aivan samalla tavalla, kuin jos itse haluaisin yhtäkkiä syystä tai toisesta ryhtyä Virtaseksi. Mahdollisuutta kaksoissukunimeen heillä ei ole ollenkaan. Yhteisen sukunimen saaminen rekisteröidyssä parisuhteessa vaatii paljon enemmän rahaa ja vaivaa kuin avioliitossa, vaikkei se mahdotonta olekaan. Tällä perusteella nykyisiä sukunimisäännöksiä voi pitää melko pitkälti pelkkänä kiusantekona.
Adoptio-oikeus
Samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeutta on vastustettu vetoamalla lapsen oikeuteen isään ja äitiin. Tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että lapsen kehityksessä ratkaisevaa on, että tällä on ympärillään rakastavia ja vastuullisia ihmisiä – näiden sukupuoli on toissijainen tekijä. Nykyinen adoptiolainsäädäntömme mahdollistaa yksinäisten ihmisten adoption. Miten kaksi isää tai äitiä olisi huonompi kuin yksi isä tai äiti? Lapsen etu on aina tärkein adoptiopäätöksissä huomioitava seikka, mutta sen toteutuminen tulee arvioida tapauskohtaisesti, ei sulkemalla yksittäisiä ihmisryhmiä adoptio-oikeuden ulkopuolelle. Adoptio-oikeuden laajentamisen myötä annettava tunnustus siitä, että myös kaksi miestä tai kaksi naista pystyvät keskenään hyvään vanhemmuuteen ja että tällaiset perheet ovat yhtä arvokkaita kuin muutkin, on myös ensisijaisen tärkeää niille lapsille, jotka jo elävät kahden äidin tai kahden isän perheissä.
Kirkko
Toisin kuin usein kuulee sanottavan, Suomessa ei ole valtion kirkkoa vaan kaksi kansankirkkoa, evankelis-luterilainen ja ortodoksinen. Huolimatta kirkkojen verotusoikeudesta, seremoniallisesta merkityksestä, sekä muutamista niille myönnetyistä erityistehtävistä valtio pystyy vaikuttamaan kirkkojen sisäisiin asioihin suunnilleen yhtä paljon kuin kirkko valtion, eli hyvin vähän. Tasa-arvoinen avioliittolaki ei suinkaan tarkoita, että kirkon pitäisi jatkossa vihkiä myös samaa sukupuolta olevia pareja – se on kirkon oma asia. Valtio ei myöskään rankaise kirkkoa, päätti se toimia asiassa miten hyvänsä. Kaikki uskontokunnat saavat itse päättää, keille he antavat siunauksensa ja millä ehdoin. Avioliittolaki on täysin maallinen asia.
Merkitys
Tasa-arvoinen avioliittolaki on tärkeä siksi, että se asettaa ihmiset lain edessä yhdenvertaiseen asemaan ja tunnustaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt yhtä arvokkaiksi kuin muutkin ihmiset.
Hyvä tasa-arvon päivää!
Sara Luotonen, Naantalin seudun vihreiden sihteeri ja kaupunginvaltuuston varajäsen
PS. Tasa-arvoisen avioliittolain kansalaisaloitteen voit allekirjoittaa täällä.