Kristiina Sunell toi kirjoituksessaan (Rannikkoseutu 21.9.) esiin pettymyksensä lautakunnan päätökseen Turun korjaustelakan lupa-asiassa ja erityisesti Vihreään äänestyskäyttäytymiseen.
Kuten lautakunnan keskustelussa toin esiin, en vastustanut valittamista, vaan valittamista ilman selkeitä juridisia perusteita. Sellaisia eivät ole vetoaminen lautakunnan esittämien toimenpiteiden puuttumiseen luvasta tai kaupungin uusi strategia. Heikoin perustein tehty valitus voi johtaa jopa ennakkotapaukseen, jonka perusteella voidaan myöhemmin hakea lievennyksiä lupaehtoihin.
En minäkään pidä hyväksyttävänä sitä, että yritykset saavat pilata elinympäristöämme, tekivät ne voittoa tai eivät, mutta laki mahdollistaa sen. Ympäristölupa on karusti sanottuna lupa pilata ympäristöä. Se perustuu ympäristönsuojelulakiin ja asetukseen, jotka määrittävät miten paljon ympäristöä saa pilata. Niin kauan, kuin pysytään raja-arvojen puitteissa, toiminnassa ei ole mitään laitonta.
Ympäristön pilaamisen oleellinen paraneminen edellyttäisi mm. lain asettamien päästörajojen tiukentamista sekä laajempaa velvoittamista parhaan mahdollisen tekniikan käyttöönotossa. Tämä taas ei tapahdu sen enempää kunnan viranomaisen, AVI:n tai hallinto-oikeuden toimesta, vaan eduskunnassa.
Olisi tietysti ollut poliittisesti järkevämpää äänestää valittamisen puolesta, tosin lopputulos olisi silti ollut sama. Päätökseni perustan kuitenkin siihen, mikä käsilläni olevien tietojen valossa on kokonaisuutena ympäristön etu, en siihen mikä ulospäin parhaalta näyttää. Valittaminen vaatii työtunteja sekä ympäristöviranomaiselta joka valituksen laatii, että hallinto-oikeudelta joka sen käsittelee. Ylimääräisiä resursseja ei ole kummallakaan. Vireillepanomenettelyn kautta lupaan voida puuttua sen voimassaoloaikanakin, jos toiminnan todetaan aiheuttavan ympäristölle kohtuutonta haittaa.
Ympäristön tilaan voi yrittää vaikuttaa myös muulla tavoin, kuin ympäristöluvan kautta. Yhtiö voi toimia luvan ehtoja tiukemmin myös omasta aloitteestaan. Tähän voidaan halutessa pyrkiä uuden strategian hengessä keskustelemalla paitsi telakan, myös muiden teollisuusyritysten kanssa.
Saija Porramo, Naantalin ympäristö- ja rakennuslautakunnan varapj