Vuoden 2012 tilinpäätöstä ja arviointikertomusta käsitellessään Naantalin valtuusto joutui 10.6.2013 toteamaan, että Naantalista uhkaa tulla kriisikunta – talouden omavaraisuusaste on laskenut voimakkaasti ja on enää 53 prosenttia. Kriisikunnan raja on 50 prosenttia.
Miksi näin? Talouden lama ja satamaliikenteen lasku ovat tietenkin kuntataloutemme heikkenemiseen sellaisia syitä, joille emme mitään voi, mutta on syytä myöntää, että omia virheratkaisujakin on kokoomusjohtoisessa kaupungissamme tehty.
Väestönkasvu on muuttunut vähenemiseksi, kun uudisrakentaminen on lamaantunut. Kaupungin tonttitarjonta on ollut vähäistä ja tonttien hinnat korkeita – tontteja on ollut vaikea kaavoittaa, sillä kaupunki ei omista riittävästi tonttimaata, eikä siis pysty sitä kautta vaikuttamaan tarjontaan. Erityisesti pulaa on työpaikka-alueista – työpaikoiksi sopiva Humalisto haluttiin väkisin varata asuntorakentamiseen, jota ei ole valituskierteen takia kuitenkaan voitu toteuttaa. Näin myöskään työpaikkaomavaraisuus ei ole noussut toivotulla tavalla. Kaavoitusta on hidastanut myös se, että valtuuston enemmistö (kok + sdp) ei suostunut vakinaistamaan toisen kaava-arkkitehdin virkaa. Elinkeinopolitiikkamme on kaiken kaikkiaan ollut liian passiivista. Esimerkkiä voisi ottaa Kaarinasta tai Liedosta tai vaikka Laitilasta ja Uudestakaupungista!
Tulojen kasvusta ei ole siis huolehdittu. Myös veroprosentin nostossa realistiselle tasolle on viivytelty ja siten päästetty velkaantuminen kasvamaan. Menopuolella on investointeja leikattu, mutta henkilöstön määrän on sallittu kasvaa, vaikka 154 henkilöä on siirtynyt neljän vuoden aikana eläkkeelle. Näin ei voida jatkaa, jos Saaristo-Naantali haluaa pysyä oikeasti itsenäisenä toimijana. Palvelut on voitava säilyttää, mutta velkarahalla sitä ei voida tehdä!
Jarkko Kanerva, vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtaja