Yhdenvertaisuuden tunnetta lisättävä Naantalin nuorille
Yhdenvertaisuus on Suomessa turvattu lainsäädännössä: perustuslaissa säädetyissä kansalaisten perusoikeuksissa yhdenvertaisuus on mainittu ensimmäisenä. Myös lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa pyritään edistämään yhdenvertaisuutta. Lasten ja nuorten vaikuttamismahdollisuudet ovat jo itsessään aikuisia vähäisemmät, ja syrjinnän mahdollisuus sekä vaikuttamiskanavat heikkenevät oleellisesti, jos nuori kuuluu esimerkiksi sukupuolivähemmistöön. Nuorelle, joka ei koe kuuluvansa kumpaankaan sukupuoleen tai kokee edustavansa toista sukupuolta kuin mihin hänet on luokiteltu, joutuu usein kohtaamaan syrjintää.
Vaikka valtaosa nuorista voi hyvin, osalla nuoria on ongelmia elämänhallinnassa. Jotkin ongelmat ovat korostuneita esimerkiksi sukupuolivähemmistöillä. Turun yliopiston tuoreen ”Nuoret luupian alla” -tutkimuksen mukaan naantalilaisista 6.- ja 9.-luokkalaisista 10 prosenttia ei kerro kenellekään, jos jokin asia pelottaa tai huolestuttaa heitä, vaan pitää ne mieluummin omana tietonaan. Samoista nuorista lähes neljännes ei puhu heille tärkeistä asioista isänsä kanssa koskaan, äidit jakavat nuorten kanssa huolia selvästi useammin, mutta 10 prosenttia äideistäkään ei kuule lapsensa peloista ollenkaan.
Tärkeää nuorten hyvinvoinnin edistämisessä on ennaltaehkäisevä toiminta, jolloin toiminta kohdistuu koko ikäryhmään tai riskiryhmiin jo ennen kuin oireita on havaittu tai huoleen on selkeä syy. Nuorten yhdenvertaisuuden tunteen edistäminen on ennaltaehkäisevää toimintaa ja voi vähentää esimerkiksi mielenterveysongelmia. Murrosikäiset nuoret ovat erityisen alttiita arvosteluille ja hakevat itselleen hyväksyntää. Sukupuolten välisen tasa-arvon ja sukupuolen moninaisuuden tunnustamisen edistäminen liittyy kaikkiin elämän osa-alueisiin, kuten varhaiskasvatukseen, vapaa-aikaan, koulutukseen ja työelämään. Siksi on erityisen tärkeää, että vähemmistöryhmät otetaan huomioon kouluissa – myös muualla kuin opetussuunnitelmassa.
Esimerkiksi kaikille sukupuolille avointen wc-tilojen osuutta voisi lisätä kouluissa ja muissa julkisissa paikoissa. Osa koulujen wc-tiloista on erillisiä huoneita, joissa samassa tilassa on vain yksi ihminen kerrallaan. Tällaisessa tilanteessa wc:n sukupuolittamiselle ei löydy kestäviä perusteita. Ehdotamme, että kun erillistä syytä wc:n määrittelemisestä vain toiselle – tai yhdelle – sukupuolelle ei ole, tulisi niiden olla kaikille sukupuolille avoimia.
Naantalissa 10.6.2013
Leena Haanpää
Jarkko Kanerva
Hannele Vienonen (sdp)
LIITE: Tilastoja sukupuolivähemmistöistä
- 1:200 ihmisestä sanoo olevansa transsukupuolisia tai transgendereitä 28 662 ihmisen puhelinhaastattelussa (2012, Yhdysvallat)
- 0.15 % vauvoista on intersukupuolinen tila (www.isna.org)
- 5 % tutkimukseen vastanneista koki olevansa yhtä paljon kumpaakin sukupuolta ja 0.5 % koki olevansa enemmän toista sukupuolta kuin heille syntymässä määriteltyä sukupuolta (2006, Hollanti)
- 2 % miehistä on transvestiitteja (1997, Ruotsi)
- 6 % tutkimukseen osallistuneista naisista on toivonut itselleen mieskehoa tai miehistä toivonut itselleen naiskehoa (2010, Suomi)
- 6,6 % pojista ja 4,9 % tytöistä toimi jatkuvasti toiselle sukupuolelle tyypillisillä tavoilla (1997, Yhdysvallat)
- 10 % sekä tytöistä että pojista oli tuonut esille toiveen, että he olisivat toista sukupuolta (2003, Hollanti)
- 32 % transsukupuolisista on yrittänyt itsemurhaa, erityisen yleisiä itsemurhayritykset ovat nuorten joukossa (2006, Yhdysvallat)